Jag har läst…/ Olen lukenut…

Amanda har levt ett lugnt och skyddat liv i ett litet hus i stadens ytterområde. Allt föröndras dock när hennes och en ung flyktingpojkes vägar korsas.
Amanda vill hjälpa en medmänniska i nöd men anar inte att hennes eget liv kan äventyras. I centrum står människor på flykt från kriget och svårigheten att förstå världen omkring oss alla. Läsaren ställs inför svåra frågeställningar kring moral och att möta våld.

Amanda on viettänyt suojattua ja rauhaisaa elämää pienessä talossa kaupungin laidalla. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hänen ja nuoren pakolaispojan tiet kohtaavat.
Kertomuksen keskiössä ovat sotaa paenneet ihmiset ja vaikeus ymmärtää meitä kaikkia ympäröivää maailmaa. Lukija kohtaa vakavan haasteen; millainen on meidän moraalimme ja mitkä mahdollisuudet meillä on kohdata kulttuurien törmäyksestä kasvava väkivalta.

siv. 19
"Amanda löyhäsi kaulaliinaansa, venytti villapuseroaan ja kaivoi rintaliiveistään muovikortin. Hän käytti rintaliivejä vain rahannostopäivinä, sillä hän ei tahtonut suotta kuluttaa niitä. Hän oli laskenut, että hän pystyi ostamaan rintaliivien hinnalla kolmen kuukauden vehnäjauhot."

siv. 107
"Ihminen saattoi haista pelolle. Se oli äitelä haju ja samalla enemmän: näkymätön verkko, ihmisen yllä harsoava kauhun kudelma, jossa h än sätki kuin hätääntynyt kala. Hän voi yrittää kätkeä pelkonsa, mutta se uhosi hänestä auttamatta. Hän saattoi vain yrittää vältellä sitä"

Detta är den andra romanen jag läst av författaren och jag är trollbunden över både hans vackra prosa och hans angelägna ämnen som han med stor varsamhet och kärlek tar sig an.