Taloon tulee mies, joka pyytää saada yösijaa vastaan ja talon ruuissa kesyttää pihapiirissä pesivät pääskyset. Mies saa ypsijan saunakamarista, jossa myös talon viisitoistavuotias poika nukkuu. Mies selittää pojalle lintujen kesyttämisen menetelmästään ja kesyttämisen tarkoituksesta.
Epäilijöitä riittää, kesyttämiseen menee aikaa. Kyläläisiä käy naureskelemassa omenapuun alla liikkumatta istuvaa Lintujen kesyttäjää, joka kertoo etsivänsä yhteyttä pääskysten haltijahenkeen, emuuhun, joka jokaisella eläinlajilla on omansa.
"Portailla kesyttäjä pysähtyi ja katseli pääskysiä, joita lensi pesiltä ja pesiin. Ne pitivät koko ajan ääntä, kirskuivat niin kuin niillä olisi ollut Kesyttäjälle asiaaa. Ne olivat räystäspääskysiä, niitä oli kymmeniä, ja minusta tuntui, että ne kokoontuivat Kesyttäjän yläpuolelle, kun seisoimme portailla. En kuullut Kesyttäjän sanovan mitään linnuille, mutta seisoimme hetken ulkona ennen kuin menimme sisään."

En roman om en vagabond som på 1950-talet kommer till en gård där det bor tre olika sorters svalor i uthusen runt gården. Han påstår att han kan domesticera fåglarna. Han får bo i bastukammaren en vecka på prov för att gårdsfolket ska se om han kan domesticera svalorna. På dagarna sitter han på en bänk utanför huset och "domesticerar" svalorna som flyger in och ut ur sina bon och matar sina ungar.....
En annorlunda berättelse som jag dock inte begrep mig på särskilt väl. Är det en skröna, är det en berättelse, vad vill författaren säga.
Jag tränar alltid gärna på att läsa finskspråkiga böcker, och då utbudet på Dalarnas bibliotek inte så stort är jag nöjd när jag hittar någon skapligt nyutkommen roman.