Kreetalainen 93-vuotias Agave elää autioituneessa vuoristokylässä aasin, koiran, kanojen, vuohien ja muistojensa kanssa.
Eräänä päivänä hän löytää vuohipolulta pahoin loukkaantuneen nuoren Monikan. Naisten yhden kesän mittainen, ystävyydeksi lämpenevä suhde ja risteilevät elämäntarinat ovat matka Euroopan kuohuviin vuosikymmeniin, rakkauden ja julmuuden tekoihin.

Ote siv.316

"Puoliltapäivin Agave nostaa silmänsä virkkuutyöstään, katsoo ulos ikkunasta ja sanoo Monikalle: kohta sataa. Heti sen jälkeen pensaat alkavat kumartaa, oliivipuiden lehdet vipattaa, salkoruusut huojuvat ja alkaa ripeksimisestä voimistuva, sihisten piiskaava sade, joka saa pian pihan tulvimaan, kanat kiiruhtamaan katokseensa, aasin luimistelemaan korviaan ja Monikan juoksemaan ulos ja pomppimaan pihan lätäköissä paljain jaloin kasvot ja kädet taivasta kohti."

En mycket varm och läsvärd roman om livet!
När två människor från helt olika generationer och olika länder befinner sig på samma plats en längre period, ja då händer det mycket. Att få ta del av en annan människas erfarenheter och liv är en ynnest, en dyrbar vänskap föds när man stöter och blöter alla ämnen man kan komma på att diskutera, från att bara skrapa på ytan till att föra djupare samtal. En förståelse för varandras liv och historia ger perspektiv, alla är vi människor!