"Aina saa hävetä, aina. Mutta sitä Assi ei näytä"

Kun Assi ja Essi syntyvät 1942 äiti pelkää kaksosten hengen puolesta. Mutta tytöt jäävät eloon ja varttuvat isosiskon, naapurin evakon ja kiireisten vanhempien huomassa.
Assin elämässä dramaattiset käänteet ja epäonniset parisuhteet seuraavat toisiaan. Sotien jälkeisestä ajasta matkataan nykypäivään, varsinaissuomalaisesta kauppalasta Helsinkiin ja lopulta itäsuomalaiseen pikkukaupunkiin. Suomi muuttuu vähitellen - niin myös Assi.

Ote siv.41

"Ja senkin muistaa, kun tuolille pannaan kaksi tyynyä ja käteen lusikka ja opetellaan syömään itse. Assi ottaa lusikan vasempaan käteen, se siirretään oikeaan, puuro läiskähtää lusikasta pöydälle, äiti tiuskaisee Assille. Miksei puurolle, joka putosi ja töhri pöytäliinan? Hän oppii jotain syystä ja seurauksesta On hänen syynsä, että hänellä on väärä käsi."

siv. 124

"Opettaja ja oppilaat istuvat totisina,. Ruoka on velliä tai puuroa, mutta joskus on hernekeittoa, jossa lilluu yököttäviä valkoisia läskinpaloja. Kaikkea on syötävä, eikä jättää saa. Jos opettaja huomaa lautasen reunalle nostetun läskinpalan, hän tulee viereen ja tarttuu lusikkaan, komentaa suun auki ja työntää läskinpalan väkisin suuhun.
Kerran viikossa seistään pitkässä jonossa, opettaja komentaa suun auki, ja työntää sinne ison lusikallisen terveellistä kalanmaksaöljyä. Assia oksettaa jo hajukin. Niellessä tulee väkisin yökkäys, Assi nielee ja nielee niin että vesi silmistä tirisee ja onnistuu olemaan oksentamatta. Jos oksentaa, joutuu itse siivoamaan oksennuksensa lattialta. aina joku joutuu.